sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Arkipäivän dualismia


Olemme kaikki törmänneet viime aikoina vahvasti asenteellisiin ja vastakkainasettelua taitavasti hyödyntäviin lehtijuttuihin ja median nostoihin. “Huntu herättää kadulla kiukkua” (HS 28.1.2016),  Keski-ikäiset naisnäyttelijät eivät kelpaa miesten tekemiin elokuviin, sarjoihin tai näytelmiin…” ( HS Kuukausiliite 2.4.2016).
Haluan tässä heti aluksi huomauttaa todellisesta sattumasta, että molemmat juttuesimerkkini ovat Helsingin Sanomista. Ja samalla myös totean, että molemmat lehtijutut ovat taidokkaasti tehtyjä. Löydän niistä kuitenkin jotain ajallemme hyvin tyypillistä samankaltaisuutta. Samankaltaisuus liittyy termiin medialisaatio.
Näitä molempia lehtijuttuja yhdistävät voimakas dualistinen leima ja vastakkainasettelu. Ne haastavat vapauden, sukupuolen ja auktoriteetin, toisaalta herättävät keskustelua Suomen globaalista suhteesta. Pohtivat naisen ja miehen rooleja yksilöinä sekä yhteisön jäseninä.  Ja niissä käydään voimakasta symbolista kamppailua. Toisessa jutussa haastateltava toteaa: ”Minua ei tarvitse pelastaa hunnulta.” Toisessa artikkelissa haastateltava sanoo: En halua, että jokin lehti uhriuttaa mut nurkkaan valittamaan.
Yhteistä näille jutuille on myös geneeriset tilanteet, milloin se on vanhemman miehen ja huntuun pukeutuneen naisen kohtaaminen. Tämä kohtaaminen on nostettu esimerkissäni yleistäen otsikoksi: Huntu herättää kadulla kiukkua”, vaikka muuta kiukkuista kommentointia ei itse jutussa ollut. Tai milloin sitten vanhemmat naiset eivät kelpaa miesten ohjaamiin elokuva- ja teatterirooleihin.  Samalla kun voisi kysyä, jos ikärasismiin halutaan viitata, eikö se ole nykyään täysin sukupuolineutraalia? 
Molemmille lehtijutuille on myös yhteistä asiantuntijoiden kommenttien rakentaminen sisään. Yleensä asiantuntija toivoo aiheesta yhteiskunnallista keskustelua, uutta näkökulmaa koulutukseen tms. Asiantuntijat ovatkin näissä jutuissa yleensä maltillisia, keskustelevia ja tarkkoja argumenteissaan.
Medialisoitumisen käsite pohtii median roolia yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Medialisoituminen on kytketty ajatteluun, jossa media on koko yhteiskunnan ja kulttuurin läpitunkeva voima ja muokkaaja, mutta samalla prosessin ollessa kaksisuuntainen –  yhteiskunnalliset ilmiöt myös muokkaavat mediaa. Medialisoitumisen juurina ovat kaupungistuminen, yksilöityminen, globalisaatio ja jopa tietynlainen kriisiyttäminen. Tästä kaikesta kumpuaa voimakasta solidaarisuutta ja vastakkainasettelua. Milloin se on itä/länsi, nainen/mies, maalliset arvot/uskonnolliset, maltillisuus/fundamentalismi, vapaus/auktoriteetti, järki/tunne...

Medialisoitumiseen liittyvät myös muun muassa katastrofien lietsominen, surun ritualisointi. Jota varsinkin näkee verkkoyhteisöissä. Tiedonvälitys on nopeata – ja vastaanottaja onkin heti klikkauksella ja omilla kommenteillaan uusi sisällöntuottaja.
Mediassa on havaittavissa myös eräänlaista symbolista kamppailua, kuten esimerkkinä olevissa lehtijutuissa. Tätä kamppailua jatketaan sitten keskustelupalstoilla ja muilla areenoilla. Ilmiön kierrättäminen on tärkeätä. Kun keskustelu jatkuu muissa medioissa, tekijät ovat onnistuneet: tässä oli sitten sitä toivottua kulmaa, vinoutta, avausta.
Medialisoitumiseen liittyy monitahoisia solidaarisuus- ja moraalikysymyksiä. Lisäksi ei voi ohittaa valtakysymyksiä, median manipulatiivisia tavoitteita tai viihteellistymisen piirteitä. Kyselyissä ja tutkimuksissa on todettu, että kansalaiset pitävät mediaa merkittävänä vallankäyttäjänä yhteiskunnassa. Kuitenkin on hankalampi osoittaa kuka käyttää valtaa ja millaista valtaa suhteessa mihinkin toimijaan. Samalla osa kansalaisista on huolissaan median viihteellistymisestä - mediassa haetaan lukijoita huomiota herättävillä otsikoinneilla. Miltei kaikki kansalaiset ovat törmänneet otsikoinneissa mahdollisesti harhaanjohtavaan klikkausjournalismiin. Mutta aivan varmasti on selvää, että median nostamat aiheet vaikuttavat asenteisiimme, arvoihimme ja jopa poliittisiin päätöksiimme. 



Lähteet ja luettavaa: 
Huntu herättää kadulla kiukkua (HS 28.1.2016) 
Keski-ikäiset naisnäyttelijät eivät kelpaa miesten tekemiin elokuviin, sarjoihin tai näytelmiin (HS Kuukausliite 2.4.2016)
Risto Kunelius, Elina Noppari, Esa Reunanen, Media vallan verkoissa
Marko Ampuja, Juha Koivisto & Esa Väliverronen, Medioituminen: iskusana, analyyttinen työkalu vai uusi paradigma?
Kari Karppinen, Johanna Jääsaari & Ullamaija Kivikuru, Media ja valta kansalaisten silmin
Johanna Sumiala, Median rituaalit: johdatus media-antropologiaan


2 kommenttia:

  1. Hyvä juttu. Tervetuloa blogosfääriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän alastonta kriitikkoa. Katsotaan millaiseksi homma muotoutuu.

      Poista