perjantai 13. tammikuuta 2017

Renessanssin maalaukset vaativat pysähtymään


Tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus nähdä Suomen Kansallismuseon Renessanssi. Nyt – Rafaelista Tizianiin -näyttely. Renessanssin maalaukset ovat usein katsojalleen haastavia ja niiden pohdinnassa auttaa jonkinasteinen Raamatun tarinoiden tuntemus, mutta myös pelkkä pysähtyminen ja hiljentyminen maalausten edessä palkitsee. Kansallismuseon näyttelyssä on kaikkiaan noin 50 teosta Lombardian, Venetsian ja Milanon renessanssitaiteilijoilta. Esimerkiksi Rafaelin ja Tizianin työt ovat esillä ensi kertaa Suomessa, kaikkiaan näyttelyssä on töitä yli 20 taiteilijalta.

Renessanssin maalaukset ovat monesti sisällöllisesti hyvin runsaita henkilöiden, viitteiden ja symbolien suhteen. Koko näyttelyn tarjonnasta on käytännössä mahdotonta kirjoittaa blogiin, sillä se vaatisi hurjan palstatilan, siksi kirjoitan vain yhdestä teoksesta: Moretto da Brescian maalauksesta Illallinen Emmauksella, n.1527, avatakseni renessanssin maalausten moninaista sisältöä. Analyysini maalauksesta pohjautuu Erwin Panofskyn kolmivaiheisen tulkinnan metodiin.

Maalauksessa on pöytä ja pöydän ympärillä kolme miestä. Teoksen tausta on tumma, vuorokauden aika on mahdollisesti ilta. Yksi miehistä istuu keskellä käsissään leivänpala. Kaksi miestä hänen ympärillään ovat nostaneet katseensa ylös keskellä istuvaan mieheen. Lisäksi pöytäseurueen molemmin puolin on kaksi hahmoa: vasemmalla mies, oikealla valossa nainen tarjottimineen. Tila on yksinkertainen ja tyhjä, taustalla pylväitä. Vasemmalla portaiden kaiteet. Pöytäseurueen asut ovat pelkistetyt ja kahden miehen jalat ovat paljaat. Pöydän alla makaa kissa. 

Teoksen ikonografia johdattelee Uuden testamentin tarinaan Jeesuksen ylösnouseminen jälkeisestä ilmestymisestä. Tässä tarinassa Jeesus istuu pöydän ääressä, keskellä, murtaen leipää. Kaksi miestä Jeesuksen molemmin puolin, ovat opetuslapset Kleopas ja Luukas, jotka heti hänen murtaessaan leipää tunnistavat tämän Jeesukseksi. Evankeliumi Luukkaan mukaan luku 24, jae 30 ja 31: "Kun hän oli aterialla heidän kanssaan, hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään." 

Jeesus  esiintyy maalauksessa sonnustautuneena pyhiinvaeltajan viittaan, jonka rinnuksella Pyhän Jakobin pyhiinvaellusmerkki simpukka sekä päässään pyhiinvaeltajan lierihattu mitalein.  Luukas ja Kleopas ovat paljasjalkaisina. Emmaus-maalauksissa on usein pöydän viereen aseteltu koira ja kissa, hyvän ja pahan symboleina. Moretto da Brescian maalauksessa pöydän alla on vain kissa, pahuuden läsnäolona.

Moretto da Brescian maalauksessa tuntemattomasta pyhiinvaeltajasta avautuu vapahtaja. Pyhiinvaellus on tie etsiä Jumalaa ja ilmaista omaa uskoaan.  Maalaus kunnioittaa omien tekojen tärkeyttä pelastuksessa sekä ehtoollisen tärkeyttä. Maalauksen valmistuessa Luther oli jo esittänyt omat teesinsä katolisen kirkon kritiikiksi vuonna 1517. 

Moretto da Brescian maalauksen kristilliseen tarinaan liitetyt kaksi ihmisistä oikealla ja vasemmalla, mies ja nainen, saattavat olla taiteilijan sponsoreita tai maalauksen lahjoittajia. He voivat olla myös maalauksen alkuperäisiä omistajia, he tuovat uskoaan Herralle esille. Mies portaissa, kuin hetkellisesti läsnä ohikulkijana ilmestyksen ja ehtoollisen todistajana. Nainen palvelijana, selkeästi valossa, saattaa ilmentää halua näyttää suurta vanhurskautta ja nöyryyttä uskon edessä ja pelastuksessa. 

Usein Emmauksen majatalo on esitetty vaatimattomana, tässä Moretto da Brescian kyseisessä maalauksessa paikka tilana on ylellisempi, renessanssin ihanteen mukainen. Maalauksen perspektiivi on kuvattu hyvin voimakkaasti alakulmasta. Mahdollisesti maalaus on tarkoitettu sijoitettavaksi hyvin korkealle, tai sitten taiteilija on halunnut tällä tuoda pelastuksen sanomaa, kuin katsoja astuisi portaita pitkin kohti korkeuksia. Valon ja varjon kontrastierot ovat suuret, jolla julkituodaan myös ilmestyksellisyyttä. Teos on naturalistinen ja värikylläinen. Valo on hyvin muotoutunut sivuvalo ja tarkkaan piirtävä, omana aikanaan se on ollut hyvin edistyksellinen.

Emmaus-aihe yleistyi 1500 luvulla maalaustaiteessa. Aiheesta on tehty lukuisia maalauksia ja Illallinen Emmauksella on maalattu usein eri painotuksin ja rajauksin, myös renessanssin jälkeen. Tunnetuimmat työt aiheesta ovat Caravaggion teos vuodelta 1601 ja Rembrandtin työt vuodelta 1628 ja 1648.



Lähteet ja luettavaa:

Iconography and Iconology: Introduction to the study of renaissance art, Erwin Panofsky's Meaning in the Visual Arts

Renesanssi Nyt - Rafaelista Tizianiin, 2016, toim. Minerva Keltanen ja Aino-Maija Kaila, Kansallismuseo

http://www.stilearte.it/tag/analisi-cena-in-emmaus-moretto/

Liisa Väisänen, 2015, Mitä symbolit kertovat 












0 kommenttia:

Lähetä kommentti